Mhah, Miman iloksi, vähennän taas tästä jaksosta kuvia. ;D

Jos joku haluaa nähdä tarkemmin Taavin, niin tässä sitä olisi. Lähes-täydellinen nenä, täydellinen suu, täydellinen mutenkin. ;D

Mutta mitä on Elinalla mielessä? Taavihan meni äsken tuonne sisälle...

Hmm.. Ja sieltä tullaan tuommoinen ilme naamalla. Kyllä vain, taisivat ottaa varaslähdön.

Jotain muutakin tarttui kauppa reissulta mukaan, nimittäin rikkinäiset farkut ja paita.

Pienet pyjamabileet pidettiin Taavin muuttamisen kunniaksi, mutta itse juhlakalu meni nukkumaan hyvässä ajoin, ennen lokakuuta.

Yön aikana Elina oli huomannut olevansa raskaana, ja kertoi aamupalalla asiasta Taaville. Hassu perhe, syö aamiaiseksi spagettia, hehheh.

Koska Elina on vanhahtava, hän ei halunnut aviotonta lasta, ja koska kosintaa ei kuulunut miehen suunnalta, täytyi se suorittaa itse. Taavi tunki sormensa suuhun, ja nyökkäsi vastaukseksi.

Ah, elämän autuutta. Herätä joka kolmas tunti seurustelemaan pöntön kanssa, ja haista oksennukselle loppu päivä. Olen kateellinen sinulle, Elina.

Tuleva isoäiti rupesi sekoilemaan vessassa kameran kanssa. Hihi vaan sullekkin, madam Katie.

Aika mielenkiintoisia nämä Katien ilmeet, juu. n_n

Ei se mitään, kyllä Katien vielä ymmärtää, mutta muutama tunti ennen häitä, kun kampaus ja huntu oli laitettu, morsian rupesi "Iik! Mä en pysty tähän, kattokaa nyt tätä huivia! Äitii, auta mua" Hengitä vielä Elina, ettet kuole ennen prinsessa päivääsi.

Katie avustuksella Elina ryhdistäytyi, kiipesi portaat ylös parvekkeelle, kohit kaarea. Jänskättääkö?

Taavi odotti hymyilevänä kaunista vaimoaan. Elina tutisi kuin hyytelö, mutta juhlaväki ei näyttänyt huomaavan sitä.

"Elina, sinä olet elämäni valopilkku. Sinulta minä tahdon kätesi, sormesi, povesi ja lopun kauneuden. Etenkin runsaan povesi."

Suukko. Awww. Elina ei pyörtynyt, bravo.

Jostain kumman syystä tuli semmoinen ihana bugi, että Taavi ja Elina eivät menneetkään naimisiin, tässä on kuva viidensistä häistä. (Arvatkaa oliko minulla revetä pelihousut?)

Mielenkiintoinen hautausmaa portti. Minulla meni kauan tajuta miten se on tuollalailla.

Nyt se näkyy. Köh, hih, kiva puku, maam Elina.

Katie innostui maalaamana omia kuvia, ja kun Joel tuli ottamaan kuvaa, oli kameran linssikin suttaantua. "Ällös häiritse taiteiliaa työssä!" Pitäisi lukea ovessa.

Kinuski, ihanalla ilmeellä. Ja oikein kivasta kuvakulmasta.

Sitten Bella, teeveen takaa. Kinuskin koivet näkyvät muuten tuolla ylhäällä, rajaaja mestari, minä.

Meidän pikku Bottimme, tza tza tzaa. <3

Ja sitten minulle tärkein, Takku. <3 Forever yours, madam.

Toivotaan kaikki, että tämä herra on eksynyt, ja soittaa juuri tie infoon, kysyäkseen reittiä.

Mutta toisin kävi. Menetimme juuri kaunista kauniimman Bellan.  Ilkeästi huiputtaen hän heitti kepin, ja Bella, pieni pöhkö koira meni perään.

Takku olisi seuraava. Mutta ylpeänä se vain istui, ja odotti huomiota.

Perhe rakennutti pienen uima-altaan, jossa Joel tykkäsi uida. Joel sukelsi, mutta ennen pinnalle nousua hän avasi vahingossa suunsa. Suuhun meni hirmuttavasti vettä.

Ja niin siinä vain kävi. Murha tuli tehtyä, taas. ^^ Syynä; Vaihdoin kaupungia, ja minähän olin jo toteuttanut Joelin elämäntavoitteen. No, jostain syystä se ei ollutkaan enää toteutuneena, joten pinna paloi, ja murhan himo kasvoi ja kukoisti. Sorry man.

---

2 kuvaa vähemmän. *klunks*

Kommatkaa! Niin minä rakastan teitä, ja saatte tikkarit.