Tässä jaksossa on 10 kuvaa enemmän, kuin normaalisti. (piti tuokin tuohon tunkea.)

Sorja on niin kauunis. Ei siitä sen enempää..

Koska Sorja oli nyt talon ainut nainen, hänen täytyi pestä koirat. Lindan lika läntit sai kyytiä -hanskat kädessä.

Taavi ja Sorja tuli hyvin toimeen, vähän väliä toinen laittoi kädet toisen silmille, ja sanoi "arvaa kuka".

Taavin vanhuus läheni uhkaavasti, ja kuten kreivikin aikoinaan Taavi rupesi sekoilemaan. "Kiva paikka, olekohan ollut täällä ennenkin?"

Sorjan ja Nallen oli vaikea löytää paikkaa, missä kuherrella rauhassa, yleisimmiten puutarhassa nuoripari hehkuttivat toisilleen, miten ihana on.

Eräänä talvisena synkkänä iltana Kinuskin aika koittti, ja Kinuski painui muiden koirien joukkoon.

Kinuskin pikselit haalistui hitaasti pois näytöltäni. ;<

Koska en voi sietää kummituksia, Kinuski pääsi Kauhalinnan hautausmaalle, missä huhutaan oolevan haudattuna muinaisia Kauhalinnakkeen sotureita...

Jälleen kerran Strösellojen perheestä joku uskaltautui yhteisötontille.Koska Taavia jänniti hirveästi hänkin päästi törkeänlaisen pierun, etupuolelta!

Pierun tuloksena oli todella söpö Pau-koira! (Jonka voit muuten ladata täältä) En nyt oikein ole varma, olisinko saanut käydä ostamassa suvun jatkajan, en ole lukenut lemmikki-elämää sääntöjä..

Seuraavana aamuna oli satanut lunta, niin paljon että pentujen korvat näkyivät vain lumen alta. Säämies siellä ylhäällä, eikö sitä aurinkoakin voisi saada välillä?

Säämies siellä ylhäällä vain kiristi pakkasia, ja Nalle jäätyi pystyyn. Onneksi Sorja tuli fönin kanssa lämmittämään Nallea.

Illalla sitten Taavin hiukset vaaleni, ja hampaat kellertyivät, oli lievän rupsahduksen aika. Taavi otti viimeisen elämän vaiheen hymyillen vastaan.

Linda ja Turreksi ristitty Pau-koira ei tullut otimeen, ja siitä syntyi tappelu. Turre voitti, sillä kun sitä massaa on enemmän.

Taavi huomasi miten mukava kaveri tuo tarmonaattori onkaan. Sillähän saa hyvän mielen, hyvän olon, ja hyvin helposti ylennyksiä.

Koiratkin kasvoivat, ja Teddy on kuin suurennettu mäyräkoira. Ainakin minun mielestä.

Dolly on myös kaunis, mutta jostain syystä kallistun Teddyn puoleen, pääosin johtuu sukupuolesta..

Sorja otti kovin vakavasti Dollyn lähtemisen, vaikkei juuri välittänyt koko koirasta. "Sotkee vain taloa!" Oli Sorja sanonut.

Mustikkakin vanheni. Voih, niin se aika menee. ;<

Taavi rupesi elämään vanhoilla päivillä, ja ystävystyi naapureiden kanssa. Herra taisi olla Tarmo tai Tauno, en tiedä.

Tarmo tai Tauno, ainakin Taavi käveli tarmokkaasti portaat ylös, pää pilvessä.

Turre oli ilmeisesti tehnyt muihin koiriin, kuten Teddyyn lähempää tuttavuutta, Turre kun säteilee pahaenteisesti.

Lolly ja... ja... Perse sentään, en muista. Noh, kuitenkin jälleen kerran kaksi kopiota.

Taavi oli elämänsä kunnossa, aina silloin kun selkään ei vihlonut joogatessa.

Turren takia Sorja sai tarttua lapioon, kun itse syyllinen kävelevää onnellisena takana.

Kokkaaminen ei enää onnistunut 8 pisteen kokilta, helppo spagetti paloi pohjaan. Ehkä Taavi jännitti hirveästi, sillä seuraavana päivänä Nalle menisi niamisiin Sorjan kanssa.

"Tuletko vaimokseni?" "Mit- En!! En voi!! En ole valmis! Eijeij!"

"Elämäni nainen jätti minut alttarille? Snif, ehkä emme ole luodut toisillemme? Mikä meni pieleen?"

"Mutta Nalle. En ole vielä valmis! Naimsiin meno tietää lapsia, ja.."

Ja Kanikamua kun sosiaalisuus on liian alhaalla. Palataampas dramatiikkaan.

Taavi otti Nallen alttarille jätön hyvin vakavasti, ja itkeä turautti vessassa.

"..en halua kuunnella sinua! Jos et ole valmis elämään kanssani niin ole HILJAA!"

"S-Selvä, minä l-lähden. Hyvästi Nalle"

Tai ei, ota sormus pois sormestani, sata pitää sen! Sorjan sormuksemattomat sormet näyttävät pelottavilta.

"Tai Nalle. Anna minulle tämä yö aikaa, sitten lupaan lähteä."

Nimpä Nalle päätyi sohvalle, itkun punaisin silmin. "Äiti, kumpa olisit vielä täällä..."

Taivaalla käytiin salamoiden sotaa. Miten on, jääkö Nalle yksin, vai loppuuko viha?

---

Uu, olenpas taas oikein kirjoittaja. :D Kommenttia, kiitos.